Onpas vierähtänyt nyt pitkäksi tämä kirjoitustauko! Pahoittelut.

Kevään viittomakielen luennot ovat rullanneet jo tovin, ja olemme päässeet mm. perehtymään yhden opettajamme tutkimukseen suomalaisen ja flaamilaisen viittomakielen eksistentiaalikonstruktioista. Suomen kielessä vastaavaa konstruktiota kutsutaan eksistentiaalilauseeksi. Käsittelenkin nyt osittain pääaineeni suomen kielen kautta tätä teemaa.

Tiedätte ehkä, että lause "täällä on krokotiili” on eksistentiaalilause (eli "olemassaololause"). Se siis kertoo, että jossakin on jotain uutta. Kukapa olisi odottanut, että kotiin tullessa ovella häntää heiluttaa krokotiili eikä oma Turre? Siitä ehkä kannattaa mainita puolisolle, ennen kuin kumpikaan menee sisään. 

Kuva täältä.

Onko teillekin opetettu, että suomen kielessä sanajärjestystä voi muuttaa ilman että lauseen merkitys muuttuu? Luennollamme kuitenkin oli esimerkkinä sekä eksistentiaalilause että samanlainen lause kuin alla:

"Krokotiili on täällä".

Sanat ja sijapäätteet ovat siis täsmälleen samat kuin ylemmässä esimerkissä, mutta sanajärjestys on päinvastainen. Merkitys ei kuitenkaan säily identtisenä. Ylemmässä lauseessa krokotiili talossa on uusi ja yllättävä asia. Jälkimmäisessä lauseessa krokotiili sanotaan ensin, koska se on jo jollakin tavalla tuttu. Tärkeämpää on se, missä jokin on, kuin se, mitä jossakin on.

Jälkimmäisen lauseen krokotiili voisi siis olla vaikkapa New Yorkin urbaanilegendojen viemärikrokotiili, jota ihmiset ovat paenneet kaupunginkirjastoon ja joka on viimein päässyt sisään. Ihmiset ovat pelänneet jo pitkään krokon saapumista, ja nyt se vihdoin huomataan – yksi varoittaakin muita ennalta odotetusta vaarasta huutamalla "Krokotiili on täällä!". Kuulostaisi oudolta, jos hän sanoisi "Täällä on krokotiili!". Sen sijaan niin voisi sanoa kirjoihin koko päiväksi hautautunut graduntekijä, joka tulee vihdoin ihmisten ilmoille arkistohuoneesta ja kohusta tietämättömänä huomaa nurkan takaa hiipivän matelijan.

Englanniksi jälkimmäistä lausetyyppiä voi kutsua ”locative construction” -termillä, mutta suomeksi sille ei ole omaa nimeä. Opettajamme mukaan suomen kielen asiantuntijoilla on eriäviä näkemyksiä, onko se yksi eksistentiaalilauseen tyyppi vai jotain muuta. 

Kävimme luennolla keskustelua siitä, onko "täällä on krokotiili" ja "krokotiili on täällä" -tyyppisillä lausumilla eroa, ja jos niin mitä. Lisäksi totta kai kokeilimme näiden konstruktioiden viittomista ja mietimme, viitotaanko ne eri tavalla. Onko niissä OLLA-viittomaa vai ei, ja mikä erottaa konstruktiot toisistaan. Yleisesti ottaen voi sanoa, että ensin tulee tuttu asia ja sitten uusi. Oli tosi vaikea kokeilla viittoa näitä kahta vaihtoehtoa! Ei viittoessaan/puhuessaan tule aina ajatelleeksi, mitä tarkalleen ottaen oikeastaan sanoo, ja nyt kun analyysin alla oli nimenomaan miten viittoo, ei osannutkaan viittoa "neutraalisti". On kuitenkin ihanaa analysoida kielenkäyttöään, koska jatkossa todennäköisesti kiinnitän huomiota siihen, miten ilmaisen olemassaoloa ja huomaankin yhtäkkiä viittoneeni uuden asian viimeiseksi. :)